Tästä aiheesta minä olenkin se paras puhumaan, mutta sanonpa nyt oman kantani ja puhun yleisesti.

Monella on blogi/ nettipäiväkirja, millä nimellä sitä nyt haluaa kutsua. Monella on kuvia netissä, useammassakin paikkaa. Hyvin monella on vielä omia tietojansakin netissä. Onko se normaalia? No, tänä päivänä sitä taidetaan enemmän ihmetellä jos niitä kuvia ei ole netissä tai jos oikeaa nimeään ei paljasta.

Minä esiinnyn nykyään anonyymina. Ennen oli minullakin kuvia netissä, syntymäpäivä näkyvissä ja muutenkin tunnistettavissa. Miksi ei enää? Jäin kiinni. En ollut kertonut, olin periaatteessa valehdellut. Oli siis tavallaan ihan oikein, että jouduin tunnuksia poistamaan. Asiaa on minulle joskus ihmetelty ja päivitelty ja sanottu, että laita kuvia uudestaan. Mutta, se ei enää kiinnosta minua. En tarvitse hyväksyntää sillä, että pärstäni roikkuisi eri sivustoilla. En minä kuitenkaan ole kuvagallerioita vastaan, käyn vähintään kerran kuukaudessa (yleensä useammin) katsomassa tuttujen kuvia yms.

Entäs sitten tämä blogitouhu? Ihmiset kirjoittavat arkielämästään, niin kuin se kuuluisi koko maailmalle. Ja ihan kuin se kiinnostaisi jotain. Siksi minä olen pysynyt näissä "pohdinpa hiukan elämää"-jutuissa, koska niihin voi ottaa muutkin kantaa ja jakaa ajatuksia. Ovathan nämä minun ajatuksiani, mutta monikaan ei tiedä, kuka se minä olen.

Ääh, ehkä vähän sekavaa, mutta pointtini on, että kannattaa miettiä mitä tänne nettiin laittaa. Mikään ei ole oikeastaan mahdotonta, yksi pienikin juttu saattaa muuttaa paljon. Ei kannata haukkua ketään, ei kannata kirjoittaa mitään, mitä epäilee katuvansa myöhemmin. Harvoin omat jutut netissä tulee vastaan, mutta kokeilepa joskus googlettaa. Saatat hämmästyä.

Hyvä motto tässä kohtaa olisi, että elämäni ei kuulu maailmalle, mutta maailma kuuluu elämääni. Tai jotain sen sorttista.