Kukapa tämän ikäinen nuori ei olisi ulkonäköään miettinyt. Koko ajan huomaa itsessään jotain vikaa. On liian painava ja makkarat näkyvät paidan alta, naama on täynnä näppylöitä ja hiukset rasvaiset tai sitten niin sähköiset ja vallattomat, ettei mikään aine niihin tehoa. Omat vaatteet tuntuvat naurettavilta ja kaikki muut luokan/ koulun tytöt näyttävät kauniimmilta kuin sinä. Kuulostaako tutulta?

Asiahan on niin, että me olemme tämän näköisiksi tulleet ja sille ei voi mitään. Toinen on vaan sattumalta perinyt kauniin luuston, toisella taas on kädet kuin lapiot. Ne ovat asioita, joille me ei voida yhtään mitään, vaikka kuinka haluttaisiin ja asiaa itkettäisiin. Itsekin olen monesti valittanut sitä, kun olen isoluinen ihminen ja näytän hiukan isommalta, vaikka mitenkään ylipainoinen en ole. Minulla on myös luonnonkiharat hiukset ja huono näkö - niillekään en voi mitään vaikka kuinka haluaisin. Okei, luonnonkiharat ei ehkä kuulosta kovin pahalta, joskus ne näyttävät ihan kivoilta, mutta voin kyllä kertoa teille, että aika hankalat ne ovat käsitellä. Oli niissä mikä leikkaus tahansa, ne näyttävät aina samalta. Mutta joo, en ala asiasta sen enempää valittamaan.

Kuinka moni teistä meikkaa säännöllisesti? Se on sentään asia, jolla voimme hiukan parannella tai muokata ulkonäköämme. Tosin, itse en juurikaan meikkaa. En tiedä, pitäisikö. Kuulun vain sellaisiin ihmisiin, jotka eivät oikeastaan jaksa kovin paljon välittää omasta ulkonäöstään. Eli siis minulle on täysin arkipäivää kävellä kaupungilla naama meikittömänä ja rupisena. En ole varmastikaan kovin viehättävä näky, mutta en jaksa nähdä vaivaa toisten takia. Se tuntuu hölmöltä. En ole itseni mielestä kovinkaan kaunis ja meikin kanssa näytän ilman muuta enemmän ihmiseltä (haha), mutta ei minun tarvitse itseäni juuri katsella. Itselleni itsessä merkitsee enemmän se, mitä olen, kuin miltä näytän. Olen kuitenkin miettinyt asioita. Aloitan kohta lukion, enkä tiedä, pitäisikö sinne ilmaantua meikin kanssa vai meikittä. Sen minä kumminkin tiedän, että muut siellä varmasti meikkaavat. Olisi kiva jos mulla olisi selviä periaatteita, kuten että meikkaus on syvältä enkä tee sitä ja olen vähän tälläinen hippi, mutta ei tuokaan ihan kuulu asenteeseeni. No, katsotaan nyt. Aikahan tämän asian näyttää.

Ennen kaikkea juttu on niin, että muut ihmiset näkevät meidät eri tavalla kuin me itse. No okei, eivät ehkä kaikki ihmiset, mutta pitäisikö sellaisista ihmisistä sitten välittää, joiden mielestä olet ruma ja etova? Koska löytyy myös ihmisiä, joiden mielestä sinulla saattaa olla kauniit silmät tai ihana hymy tai mahtava kroppa. Kirjoittaessani tätä en usko kenenkään ihmisen kadehtivan mitään ominaisuuttani tai jonkun ihailevan jotakin osaa minussa. Se tuntuu tosi kummalliselta, koska en näe itseäni niin. Mutta esimerkiksi minä ja ystäväni kiinnitetään huomiota aivan erilaisiin ihmisiin. Jos minä tykkään jonkun ihmisen ulkonäöstä, ystäväni saattaa olla täysin erimieltä. Joten toivoaan ei pidä menettää, ulkonäkönsäkään suhteen. Ja muistakaa, että sisin on aina kuorta tärkeämpi.