Se on sitten viimeinen kuukausi lukukautta jäljellä, minulla itse asiassa koko peruskoulua. Mahtavaa eikö? Onhan se, mutta myös tosi haikeaa.

Seiskalla meille sanottiin, että ylä-aste menee uskomattoman nopeasti. Silloin ajattelin, että niin varmaan, kolme vuotta! Sehän on ikuisuus. Haluatteko tietää yhden jutun? Se ei ole. Jotenkin seiska ja kasi meni, kasi aika hitaasti itse asiassa. Tuntuu aika hassulta, mutta en muista hirveästi mitään niistä. Jotkut luokkani ihmiset - en edes muista heidän olleen samalla luokalla vaikka olivatkin. Mutta muistan kuitenkin, että hauskaa oli, todella hauskaa. Olin silloin vielä aika ujo, joten ehkä siinäkin syy miksi en mennyt porukkaan niin vain mukaan.

Mutta ysi. Voin kyllä todeta, että minun osaltani se kyllä kruunaa koko peruskoulun. Ihan paras vuosi! Oli tettiä ja yhteishakua ja tässä kuussa vielä edessä ysien retki Hesaan. Ja ysien tanssiaiset yms... Tietenkin odotan innolla tulevaa, sillä se on ikään kuin astuisi ulos kaikesta tutusta ja turvallisesta, ja siksi se on myös pelottavaa. On ihanaa tavata uusia ihmisiä, mutta samalla jää kaipaamaan niitä vanhoja. En todellakaan pidä jokaisesta luokkani tyypistä, mutta joistakin olen oppinut pitämään ja pidän heitä jonkin sortin kavereinakin. Kuukausi - ja se kaikki luultavasti loppuu. Eihän meitä yhdistä oikeastaan mikään muu kuin että olemme kuluttaneet pulpetteja kolme vuotta samassa luokassa. Mutta sekin on jo paljon. Niihin kaikkiin ihmisiin on niin tottunut ja entäs kun niitä ei enää olekaan siinä ympärillä?

Haluan nyt tässä sanoa kaikille, että ottakaa ihan oikeasti ylä-asteesta kaikki irti, sillä se antaa tosi paljon. Tiedän, koulu ei ole kaikille pullaa, mutta mulle se aika lailla on. Olen iloinen siitä että minulle sattui niin ihana luokka. Tai ihana ja ihana. Mutta ymmärsitte pointin? Hyvä. Oli vaan pakko kirjoittaa tälläinen juttu, kun tavallaan hieman ahdistaa vaikka samalla olen ihan täpinöissäni. Ärsyttävän ristiriitaista :P