Ihmisillä on unelmia. Ihmisillä on päämääriä. Meillä on paljon - mutta kuinka paljon voimme saada?

Minullakin on paljon unelmia. Osa tuntuu hyvinkin etäisiltä, kuten unelmat ihan omasta kodista, miten sisustaa sen, unelmat jostakin mahtavasta ammatista... En mieti niitä päivittäin, en ehkä edes viikoittain. Mutta siellä ne kuitenkin ovat, odottamassa. Lisäksi unelmoin matkustamisesta (ja osa tästä unelmasta tapahtuu kesällä kun menen kahdeksi viikoksi Englantiin), kauniiden paikkojen näkemisestä. Minulla taitaa olla se ongelma, etten voi vain tyytyä tähän, kun tiedän, että voin nähdä enemmän.

Mutta, ne ovat unelmia. Mistä voin tietää, että ne toteutuvat? En voikaan. Mutta haluan uskoa siihen. En halua, että niistä tulee unelmia, jotka eivät koskaan toteutuneetkaan. En halua unelmoida turhaan. Tiedän, etten voi saada kaikkea, mutta siksi pyrinkin siihen, että jopa unelmatkin olisivat realistisia. Miksi unelmoisin jostakin, jos valmiiksi tiedän, etten voi sitä saada.

Unelmat lupaavat mahdollisuuksia. Mutta unelmiakaan ei saa ilmaiseksi. Niiden toteuttamiseen tarvitsee rohkeutta, sisua ja kovaa työtä. Onhan se harmi, ettei mitään tässä maailmassa saa ilmaiseksi (en nyt tarkoita vain rahaa), mutta olisivatko toteutuvat unelmat unelmiemme arvoisia, jos emme näkisi niiden eteen yhtään vaivaa? Minun mielestäni ei.

Minä haluan nähdä vaivaa unelmieni eteen. Haluan uskoa, että uhraukseni ja työni palkitaan joskus. Rohkeuttakin minulla on, mutta ei ihan niin paljon vielä kuin haluaisin. Miksi tyytyisin tähän, kun voin saada vielä enemmän? Ei, en ole ahne, en todellakaan. Olen vain kunnianhimoinen ja tiedän, mitä haluan. Siinä ei ole mitään vikaa, etenkin, kun pidän jalkani tukevasti maanpinnalla. Unelmat ovat kuitenkin aina unelmia, ennen kuin ne toteutuvat. Niiden varaan ei pidä laskea ihan kaikkea.