Tulinpa tänään miettineeksi, että kuinka usein ihmiset muistavat kehua ja sanoa rakkaille ihmisille, että todella välittävät heistä? Lahjoja annetaan merkkipäivinä ja kortteja lähetellään jouluna ja ystävänpäivänä, siinäkö se on? Kyllä rakkainpiaan pitää muistaa useammin, ehkei kortilla tai lahjalla, mutta pienillä asioilla. Liian usein keskitytään niihin negatiivisiin asioihin, ja unohdetaan ihmisten hyvät puolet.
Myönnän tekeväni näin itsekin. On paljon helpompaa sanoa pahasti. No, tuskin kenelläkään on tapana huakkua rakastamiaan ihmisiä taukoamatta, mutta tietenkin niistäkin löytyy virheitä ja vikoja. Mutta ne pitää oppia hyväksymään, rakkaus jos mikä vaatii kykyä hyväksyä ihmiset omina itseinään. Me emme voi muuttaa toisia, meidän täytyy joko ottaa tai jättää heidät sellaisina kuin he ovat.
Kummin sinä teet? Minä ainakin otan. Minulla ei ole mitään hävittävää. Jos haluaa tulla rakastetuksi, pitää pystyä antamaan rakkautta muille.
Miksi tuhlaisit aikaa tyyppiin, joka ei välitä sinusta? Miksi antaisit jonkun ihmisen suututtaa sinut, jos sinä et välitä hänestä? En suutu ihmisille, jotka ovat minulle yhdentekeviä. En tosin yleensä suutu niillekään ihmisille, jotka ovat minulle tärkeitä. Minussa on vikoja, myönnän ne ja hyväksyn ne itsessäni ja elämässäni. Jos suutun jollekin, suutun tavallaan itselleni. Hassua, vai mitä?
Mutta minulla on sama vika kuin muillakin: en muista tarpeeksi usein sanoa välittäväni. Mutta toivon, että ihmiset tietävät, että välitän. Minulla on maailman ihanin perhe ja parhaimmat ystävät jota olla saattaa, tulipa se ainakin tässä kerrottua. En vaihtaisi mitään. Ja arvatkaa mitä? En minäkään ole noin vain vaihdettavissa :P
Sinulle minä haluaisin nyt vaan sanoa, että todellakin olet ihana. Ihanaa kun luit tämän! ;)
Kommentit