Olen tästä aiheesta kirjoittanut aiemminkin, mutta taas olisi ilmeisesti aika. Eli puhutaanpas rohkeudesta ja niistä omien rajojen rikkomisesta.
Tämä vuosi, tai no siis ysiluokka, oli jotenkin muutoksellinen mulle. Olen huomennut itsessäni uusia piirteitä (tai no ehkei uusia, ne ovat vain pulpahtaneet pintaan). Minulle on tullut rohkeutta sanoa ja tehdä asioita, joista olen joskus vain unelmoinut. Huomenna minä lähden Englantiin, enpä olisi pari vuotta sitten uskonut. Mutta on kuitenkin asioita, joita en ole tehnyt, vaikka minulla on ollut mahdollisuus. Se sisäinen rohkeus on mennyt piiloon. Sen haluaisi kaivaa esiin, kun tietää, että se on siellä jossain, mutta ei sitä vaan jaksa.
Tänään mä tein jotain ihan älyttömän rohkeaa ja uskaliasta. En kyllä tässä kerro mitä se oli, mutta kuitenkin. Olen nyt vähän laittanut likoon oman maineeni ja muutenkin oman itseni, tuonut ajatukseni julki. Se ei oikeastaan pelota minua yhtään. Olen tälläinen kuin olen. Ja jos ei kelpaa niin ei kelpaa, antaa asian sitten olla.
Mutta se mitä mä haluaisin tässä sanoa, on että ottakaa haasteita. Haastakaa sisäinen rohkeutenne. Koska loppujen lopuksi me menetetään eniten, jos me ei tehdä mitään. Mitään hävittävää ei oikeastaan ole. Ajattelutapa se mikä ei tapa, vahvistaa, on ihan totta. Ja saattaahan se sattuakin v*tusti, mutta kasvaapahan kipukynnys! :D
Kommentit